Amado & tallilaiset

4/12/2022

Oikeudet tammatallin radion äänenvoimakkuuden säätämisestä vietiin käsistäni, kun kolmannen kerran päätin, että sen pitää olla pois päältä. Ei, kun päällä. Ei, pois. Ei. “Ota vielä askel sitä radiota kohti, niin raahaan sut kotiin ennen kuin koko hevonen ehtii edes pihaan,” Liesbeth uhkaili ja työnsi minut satulahuoneesta ulos. Huokaisin ääneen. Päivä oli ollut jo todella pitkä, eikä loppua vielä näkynyt. Samuel ja Thierry olivat lähteneet hakemaan uusinta tulokasta lentokentältä, eikä minua pyydetty edes mukaan. Toisaalta Samuel tiesi, etten olisi voinut pitää itseäni jännitykseltä kasassa. Thierrylle en ollutkaan puhunut sanaakaan sen jälkeen, kun palasimme Rainin kanssa viikonlopun Lapin reissultamme.

Kiersin tammatallin vielä kertaalleen. Radio oli nyt hiljaisella, mutta tuomassa hevosille hieman taustaääntä. En vieläkään tiennyt, pitäisikö se kuitenkin sulkea. Olin päättänyt muuttaa karsinajärjestystä uutta hevosta ajatellen. Nova saisi olla lähimpänä ulko-ovea, josta se näkisi katsella ikkunasta pihan menoja - sitä ei haitannut ylimääräiset äänet ja jatkuva ramppaaminen oven lähistöllä. Olympia siirtyi myös, muttei kauas. Sen vanha karsina siivottiin ja sisustettiin uudelleen herkkähermoista tulijaa varten, joka saisi nyt tallin rauhallisimman nurkan itselleen ja vierustoverikseen Olympian. Jospa se rauhoittaisi ystäväänsä näyttämällä, ettei kaikesta tarvitse järkyttyä.

Kesken ajatusteni ensin kuulin, kuinka pihan sora rapisi tuttuun tapaan äänekkäästi, ja sitten tunsin Liesbethin käden ensin hellästi kyynärpäälläni, kunnes hän riuhtaisi minut mukaansa. Älähdin ja kompuroin hänen perässään pihalle juuri Thierryn sammuttaessa auton moottorin. “Hengitä, jooko?” Liesbeth naurahti, jokseenkin hermostuneen kuuloisena itsekin. Nainen katsoi minua suoraan silmiin, painostaen minut hengittämään syvään hänen tahdissaan. Nyt jos koskaan oli kyettävä keräämään itseni.

Samuel astui ensimmäisenä autosta ulos riimunnaru kädessään. Hän selosti rauhassa ääneen trailerissa seisovalle hevoselle, mitä milloinkin tapahtui ja sivuoven avatessaan kuulin hänen vain kehuvan tulokasta. Elize kiirehti ulos oritallin puolelta vihellellen avaamaan trailerin laskusiltaa. Seisoimme Liesbethin kanssa vielä hieman kauempana, jottei trailerin ympärillä olisi täyttä katsomoa heti alkuun. Samuel laski trailerista alas tähän mennessä kauneimman tamman, jonka olin koskaan nähnyt. Malibu Amadora otti vielä muutaman peruutusaskeleen päästyään maan tasalle, ja pysähtyi sitten silmäilemään tiluksia. Sen korvat heiluivat hulluun tahtiin, mutta perusolemus oli vielä suhteellisen rento. Liesbeth nykäisi minua kädestä ja tervehti Samuelia, taluttaen minut lähemmäs kolmikkoa. Thierry istui edelleen autossaan.

“Vau, et kertonut, että se olisi näin upea! Ihan oikeesti,” Elize huokaisi ihastuksesta, silmät suunnilleen täynnä sydämiä. En voinut kuin naurahtaa. Amadora katseli kaikkia hieman epävarman oloisena, mutta ketäpä ei muuttaminen jännittäisi.

Samuel ojensi riimunvarren käteeni ja lähti Bethin kanssa purkamaan tamman tavaroita. Amadora kääntyi minua kohti ja nuuhkaisi kättäni. Olisin voinut itkeä. Kimo tamma oli selkeästi vähän jännittynyt, mutta vähemmän, kun ehkä oletin. Annoin tamman haistella pihamaata matkalla tarhoille.

Nova ja Olympia jäivät siitä tarhan välin verran kauemmas, vaikka heidän ohi kulkiessaan, mietin, pitäisikö ne vain lyödä vierekkäin heti. Amado vaikutti kuitenkin väsyneeltä ja Nova liian kiinnostuneelta, joten päätin kokeilla uudelleen huomenna. Olympia katseli kauempaa ja hörisi ystävällisesti. Amado katseli kaksikkoa ja tuhisi takaisin. Päästettyäni Amadoran uuteen tarhaansa sitä lähinnä kiinnosti sille levitetyt heinät. Olisin edelleen voinut itkeä, puhtaasta ilosta. “Tervetuloa,” kuiskasin sulkiessani portin perässäni. Silitin ohi mennessäni Novan turpaa. “Muista käyttäytyä, jooko.”